Tervepä taas pitkästä aikaa! Ollaan oltu vähän lomailemassa lumen keskellä. Vähän hassua, että torstaina, kun lähdettiin Parolasta niin maassa ei ollut yhtään lunta. Myöskään Jyväskylässä erään huoltsikan pihassa ei ollut yhtään lunta. Mutta Piippolassa oli ohut kerros ihanaa lunta. Ja kun lopulta päästiin perille oli sitä yllin kyllin! Perillä tosin tarkoitti sitä, että oltiin erään tien päässä. Siellä porukat rupesivat pukemaan haalareita päälle ja sitten Teemu ilmestyi jostakin sellaisen mönkijän tapaan ääntelevän vehkeen kanssa. Sanoivat sitä moottorikelkaksi. Sitten Teemu ja Tiina ajoivat sillä pois ja me jäätiin isännän ja emännän kanssa seisoskelemaan autojen luo. Pian Teemu kuitenkin tuli takaisin. Tällä kertaa sen kelkan perässä oli hökötys, jota sanottiin reeksi. Ja emäntä se hyppäsikin sen reen kyytiin ja minut nostettiin sinne kanssa. Emäntä otti musta tukevan otteen ja sitten lähdettiin liikkeelle. Alkuun mä vähän koitin päästä pois, mutta huomasin, että emäntä roikku mussa sen verta tiukkaan kiinni ja rekikin liikkui sen verran verkkaan, että parempi vain istuskella kyydissä. Noin kahden kilsan päästä sitten löyty talo, jonka pihaan ajettiin. Porukat raahaili kamoja sisään ja sytytteli tulia, kun minä tein tupatarkastuksen. Loppujen lopuksi kaikki oli kunnossa, kun oma ruoka- ja vesikuppi, makuupaikka ja pallo löytyivät. Kun kämppä oli laitettu kuntoon, lähdettiin sillä kelkalla ja reellä ajelemaan. Tiina ja Teemu kelkan kyydissä ja minä emännän ja isännän kanssa reessä. Mentiin jonkin matkaa mettätietä, jonka jälkeen poikettiin mettän kautta järven jäälle. Siellä ne porukat sitten poraili sellasella ihme vehkeellä reikiä jäähän ja jäivät istuskelemaan pikkutikkujen kanssa niiden reikien luo. Ne kuulemma pilkki eli kalasti.Mä kävin tasapuolisesti kaikkien luona vuorollaan tarkastamassa, että tuliko sieltä saalista. Sai ne muutaman ahvenen. Tällöin en tosin vielä päässyt kunnolla tutustumaan näihin ahveniin. Vasta vikana päivänä pääsin vähän tutkailemaan niitä. Ensin joku siis pilkkii ne sieltä reiästä ja heittää siihen jäälle, jossa ne pomppii ja sätkii. Niillä on tosi terävät piikit selässä, joten kannattaa tarkkaan katsoa mistä kohasta niitä nostaa. Itse huomasin, että paras paikka kanniskella niitä on joko päästä tai mahapuolelta. Pyrstöpäästäkin voi ottaa, mutta ne ei oikein tahdo pysyä otteessa sillä tavoin. En vielä päässyt kunnolla maistamaan, mutta ehkä joku päivä emäntä ei vahdi niin tarkasti...
Ja melkein viikko siinä menikin pilkkiessä. Välillä ne tosin tekivät rantaan tulet ja keittivät keittoa tai kahvia ja paistoivat makkaraa. Laitetaanpa tuohon alas kuva herkullisen tomaattikeiton valmistamisesta.



Oli se kyllä kiva reissu. Aika rankka tosin. Palautumiseen meni muutama päivä. Ja kotona oli tosi tylsää, että ei ollut lunta enää! Tosin tilannetta huomattavasti paransi se, että naapurin Fani on tullut kotiin. Ja sen lisäksi meillä on nyt uusi vahvistus meidän akkalaumassa. Roosa, Fanin tytär. Ja heti alkuun voi sanoa, että on se tiukka likka. Pitänee olla tarkkana, että ei pääse hyppimään nenille vanhempana. =) Laitanpa tähän alas vielä kuva meistä naapuruksista.