Perjantaina pääsinkin kokeilemaan ihan uutta juttua. Metsään katoamisen sijaan ihmisiä oli kadonnut semmoseen taloon. Porukat puhu, että se olis vanha saha. Eli alkuu mulle puettiin taas tutut ihmisten etsintä vermeet ja sitten mentiin sen sahan ovelle ja isäntä käski ettii. Alkuun mä lähin vähä tsiigailee ympäriinsä, mutta aika pian mä tajusin, että: "Hei, täällähän on joku!". Ja sieltähän jonkin pöydän ja huovan alta löyty nainen. Katottiin sitten viel läpi se yläkerta, mutta sieltä ei löytynyt muita. Vielä oli jäljellä alakerta ja sieltäkin löyty yksi pikkutyttö. Se oli tosin vähän hankalassa paikassa, kun menin siitä ohikin kerran. Mutta en meinannut keksiä miten sinne pääsee, kun edessä oli pyörä. Kyllä mä sitten äkkäsin, että siitä pyörän vierestä oli koiran mentävä aukko. Pikkutyttö tuli pois piilostaan ja katottiin vielä alakerta läpi, mutta ei sielläkään ollut kuin tää yks tyttö. Sitten harjoteltiin vähän mamman kanssa tottisjuttuja. Maahan menoa, perusasentoa ja seuraamista. Nappasipa Jaana kuvankin, joten siitä saatte nähdä miten meikä hoitaa seuraamisen (ainakin silloin, kun huvittaa).

552865.jpg

Sitten me käytiin lauantaina Bumban kanssa leikkimässä. Kyllä taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Porukat lähti käymään jossain kylässä, joten sain rauhassa vedellä parin tunnin tirsat ennen seuraavaa koirakamua. Tää seuraava kamu olikin sitten vähän eri kaliiperin kaveri, kuin Bumba. Väinö on mäyräkoira. Sen kanssa me peuhattiinkin tosi kauan. Ja mä aloin jo vähän väsymään, kun Väinö sisälläkin hyppi mua päin, joten mun täyty vähän komentaa sitä käyttäytymään. 

Maanantaina ne mun kuvaustulokset ja rekkarit vihdoin tuli. Eli kyynärät 0 ja lonkat A. Ja se on kuulemma tosi hyvä juttu!