Heips taas pitkästä aikaa!

Nyt on mennyt joulut ja uudet vuodet. Oon kerennyt saada uusia kavereitakin ja juoksentelemaan ties missä. Mua kävi Helsingistä asti moikkaamassa Ares. Ares on valkoinen paimenkoira ja se on pikkasen mua nuorempi, vaikka onkin mun kokonen. Käytiin emäntien ja isäntien kanssa lenkkeilemässä metsässä. Alkuun koitin leikkiä normaaliin tapaani...eli ryysäsin vahdilla kohti. Mutta se ei oikein ollut sopiva lähestymistapa Areksen kanssa (ja emännän mukaan ei kenenkään muunkaan kanssa(?)), joten ajattelin kokeilla vähän hienotunteisempaa taktiikkaa. Eli etsin itselleni kepin ja huijasin Eevan ja Tuomaksen (Areksen porukat) heittelemään ja kiistelemään siitä. Siinä sivussa sitten tehtiin vähän tuttavuutta Areksenkin kanssa. Ja lopulta, kun meinattiin alkaa leikkimään kunnolla, me lähdettiin pois metsästä. Ares tuli meille kotiin kyläilemään ja koitettiin alkaa leikkimään sisällä, mutta eivät nuo ihmiset antaneet. Ihan hanurista, just kun päästiin Areksen kanssa tutuiksi ja leikkimään, niin sitten ei saadakaan kunnolla leikkiä! Emäntä yritti ottaa metsässä pari kuvaakin meistä, mutta ei se kerennyt. Otti sitten poseerauspotretin kotona, että saatiin todisteita. Laitan kuvankin, kunhan pääsen kotiin koneen ääreen.

Me ollaan pidetty emännän kanssa vähän treenitaukoa tottiksessa, mutta ollaan taas aloteltu sitäkin. Käytiinpä ihan Kangasalalla TOKO:ssakin.

Siellä taas kehään mennessä joku täti tuli rapsuttelee ja kehuu mua...niin ne aina tekee. Sitten mentiin riviin seisoo ja kuuntelee sitä tätiä, kun se höpötteli jotain. Välillä se kävi moikkaa meitä kaikkia yksitellen ja sen jälkeen se taas heilutteli sitä numerovihkoaan jokaisen edessä. Meidän kohdalla se näytti kymppiä. Seuraavaksi emäntä käski mut maahan ja huomasin, että ne muutkin koirat meni maahan. Ahaa...eli tässä sitten taas rivissä ihmetellään emäntiä ja isäntiä, kun ne jännittää, että pysytäänkö me paikallaan vai ei. Naapurikaveri päätti päästää emäntänsä jännityksestä ja jolkotteli emäntänsä luo. Ite päätin antaa emännän jännittää loppuun asti. Jännityksestä pääsi vasta pyydettyään vierelle. Ajattelin, että se saa riittää ja nousin ihan ekalla käskyllä. Täti kävi taas heiluttelemassa vihkoa ja siinä luki sama ku viimeks. Lähettiin sitten kehästä ja pelattin hetki lumipalloilla ja sitten menin huilille autoon. Kerkesin huilimaan ihan reilusti ennen ku emäntä taas tuli hakee mut. Pyörittiin hetki kehän laidalla. Pelailitiin ja sain herkkuja. Sit mentiin taas kehään. Heti perusasento ja seuraaminen. (Kuvassa juoksuosuus.)

 

 

Osin seurasin kait ihan ok, mutta välillä haahuilin vaan mukana. Täti heilutti vihkoa, jossa seisoi numero 8. Sitten emäntä otti hihnan ja laitto sen taskuunsa. Sitten seurattiin taas. Menin mukana kunnes kehän reuna alko olee niin lähellä, että aattelin emännän kohta törmäävän siihen. Päätin tise olla törmäämättä naruun ja jäin vähän jälkeen. Odotin sitten että emäntä tajuaa kääntyä ja kyllähän se tajuskin! N. puoli metriä ennen narua se pyörähti ympäri ja mää liityin sen matkaan taas. Täti tuli taas höpöttämään jotain, että mennään niin pitkälle kun käsketään ja heilutteli lopulta vihkoaan, jossa luki 8 1/2. Ja sitten taas seurattiin...tällä kertaa ei tosin ku muutama askel ja mamma komensi maahan.

 

 

Tällä kertaa se tajus olla vilkuilematta mua...kyllähän mä tän liikkeen jo osaan! Emäntä käveli muutaman metrin päähän, palas takasin mun vierelle ja käski mut vierelleen. Täti kävi taas vihkonsa kanssa, jossa luki tällä kertaa kymppi. Vaihteeks emäntä jätti mut istumaan ja käveli itte kehän puoleenväliin. Käänty ja jäi seisoo. Sitten se huus mut luokseen ja mä juoksin sen eteen istuu.

 

 

Sillä on vähän hankala se sen treeniliivi, kun onnistuin tökkää nokkani sen alle, mutta taisin tulla ainakin tarpeeks lähelle. Ja sitten vielä lopuksi vierelle istumaan. Täti heilutteli numeroa 9 vihossaan.

Tässä välissä mietin, että kehätouhut sais olla jo ohi, ja lähdin juoksemaan pois kehästä. Emäntä pyysi mua kaks kertaa luokseen, mutta luovuin ajatuksesta vasta, kun kolmas kutsu tuli tiukan käskyn muodossa. Olin päässyt kehänauhan vierelle ja palasin sieltä sitten emännän luokse. Ja taas jatkettiin. Ja alotus...yllätys, yllätys....seuraamisella! Käskystä jäin seisomaan,

 

 

emäntä palas luokse ja käski vierelle. Tästä hyvästä numero 9. Sitten mentiinkin esteen luokse. Hyppäsin vasta käskyllä...tällä kertaa en yrittänytkään lähestyä estettä ennen. Toiselle puolelle päästyäni emäntä käski seisomaan ja lähti viipottaa mun luo, mutta ei se ois heti saanutkaan tulla ja minäkin sitten vähän liikahdin, mutta muuten saatiin sekin liike kunnialla läpi ja täti näytti 8,5. Ei se emäntä muista kaikista liikkeistä mitä se kämmi, että pisteitä tippu, mutta onneks se kämmäili aika vähän. Vielä ennen viimistä vihon heilautusta se täti kehu mun ja emännän yhteispeliä ja että mä kuulemma tykkään touhuta sen kanssa. Emäntä näytti oikein tyytyväiseltä ja viiminen numero mitä saatiin oli 9 1/2. Sitten mentiinkin kehästä pois ja emäntä meni isännän luo ja ne yritti jemmata multa jotain. Mä yritin tunkea nokkaani, että näen mitä ne puuhaa. Mutta näin vaan kun mammalla oli kädessä joku pussi. Mutta se olikin mielenkiintonen pussi, kun sieltä löyty kalkkunankaula! Sain siis herkutella oikein kunnolla! Sit menin taas autoon hetkeks huilii ja lopuks käytiin pokkaamassa palkinnot. Eli päästiin emännän kanssa jaetulle kolmannelle sijalle ja saatiin pokaali ja jotin mitalejakin. Sit mä sain kuulemma jonkun TK1-koularin, mutta että mikä se niinku käytännössä on jäi mulle vähän epäselväks...ilmeisesti ei kuitenkaan mitää syötävää...

Jaana ja Mikko ja uus tyttö Marikki oli meiän mukana. Nekin pärjäs hyvin Moonan, Lelun ja Feden kanssa. Moona jäi ihan vaan 2 pisteen päähän 1. tuloksesta eli hyvin meni. Mikon ja Lelun seuraaminen oli mukavaa katsottavaa. Harmittavasti muutama liike epäonnistui, mutta ensi kertaan uudella innolla. Marikki ja Fede olivat ekaa kertaa TOKO-areenoilla ja aloitus olikin loistava. Heti alkuun 1. tulos. Onnittelut kaikille!

Isäntä innostu siitä koularista sen verran, että ilmotti meidät jälkikokeeseen kesäkuulle. Saas nähdä kuinka siinä käy...emännälle tulee ainakin puuhaa uusien tottisliikkeiden opettamisessa. Laittelen tänne myöhemmin kuvia, jos niitä on. Emäntä kun kielsi isännän kuvaamiset kehän laidalta, joten toivotaan, että Jaana on muutaman kuvan meistä ottanut.