Höh, kohta sitä ihanaa valkosta hötöä ei enää ole yhtään. Enää ei lumipallot lentele, ja jos koittaa piehtaroida maassa, niin heti kielletään. Muutamia pikku laikkuja löytyy vielä metsästä, mutta pian nekin sulaa pois sieltä. Porukoitten mielestä on tylsää, kun on kovin märkää. Minua se märkyys ei muuten haittaisi, mutta aina sisääntullessa joudun tassupesulle.  Ja se sora asfaltilla on inhottavan tuntusta tassuissa. Onneks aamulenkit ollaan tehty tällä viikolla metsässä. Eilen olikin mielenkiintoinen aamulenkki. Oltiin ihan normaalisti jo palailemassa kotio kohti, kun mamma yht äkkiä kutsui luo. No ei ollut mitään mielenkiintoisempaakaan, joten namin kuvat silmissä painelin mamman luo. Ja tulihan sieltä namia. Mamma otti hetkeksi pannasta kiinni, mutta irrotti kuitenkin ja sanoi itsekseen "kai se jo meni". Minä ihmettelin, että mikäköhän meni ja minne ja jatkettiin samalla matkaa. N. 15 metrin päässä tuli kumma haju. Joku oli juuri juossut polun yli puiden sekaan. Ihan pakko oli pinkasta hajun perään. Jotain se mamma jäi huutelemaan, mutta en kerennyt jäädä kuuntelemaan mitä se halusi. Juoksin varmaankin n. 40 metriä kunnes käännyin takaisin ja tulin mamman luokse. Tosin vielä piti pinkasta polkua pitkin eteenpäin, jos se hajun jättänyt otus olisikin siellä. Ei näkynyt, joten taas takasin mamman luo. Ajattelin vielä käydä tarkastamassa tilanteen kolmannesta suunnasta, mutta mamma murahti siihen malliin, että parempi olla menemättä. Päätinkin sitten mennä mamman luo ja alettiinkin heti leikkimään kepin kanssa. On ihan huippukivaa, kun ihmiset lennätävät esineitä. Vinkupallo on minun suosikki, mutta kepit ja muutkin käy. Loppumatkasta yritin vielä vilkuilla ympärilleni, mutta eipä siellä ollut mitään mielenkiintoista. Sitä paitsi tuota mammaa pitää aina tarkkailla metsälenkeillä, kun se saattaa ihan yht äkkiä hävitä jonkin kiven tai puun taakse. Täytyyhän sitä nyt huolehtia, että päästään koko porukka yhdessä kotiin.

Oltiin muuten tuossa eräänä viikonloppuna reissussa koko porukka. Oltiin kuulemma jossain punkalaitumella. Olihan siellä peltoa paljon. Ja näin siellä iskän ja paljon saman näkösiä koiria, kuin minä. Pääsin jopa pellolla leikkimään iskän ja parin muun "hoffin" kanssa. Se oli kyllä tosi kivaa. Ja kyllä sen jälkeen tulikin uni nopeasti, kun päästiin takaisin meidän huoneeseen. Aika hyvin muuten opin olemaan ns."kerrostalossa". Vain kerran piti yöllä haukahtaa jotain oven takaa kulkevaa tyyppiä.

Onhan tässä sattunut ja tapahtunut kaiken näköistä. Isoin uutinen kuitenkin on se, että naapurin Fani on saanut pentuja. Siellä kuulemma 4 pikkuista karvakasaa möyrii nurkissa. Mamma on näyttänyt kuvia niistä. Sinäkin voit niitä vilkaista. Klikkaat vain tuolta Fanin blogi -linkkiä. On ne aika rääpäleitä...=)