Kesä alkaa olemaan aika lopuillaan. Ja porukatkin on osan lomastaan pitänyt. Perjantaina lähdettiin pitkälle automatkalle ja päädyttiin emännän isovanhempien mökille. Ok, kivaa. Mökeillä on melkeen aina kivaa, kun saa olla pihalla vapaana ja uida. Oltiin aika myöhään perillä, joten mentiin aika nopeesti nukkuu. Aamulla emäntä kiersi hiuksiinsa jotain ihme sarvia. Isännällä, ukilla ja mummolla oli naurussa pitelemistä niiden tötteröiden kanssa. Sitten se emäntä maalaili naamaansa. Kun maalit oli valmiit ajettiin emännän enon luokse. Siellä ne keksi laittaa mut semmosen IIISSSSOOON häkkiin, joka oli kuulemma nimeltään tarha. Mä olin alkuun ihan järkyttynyt! Että kehtasivat semmoseen mut laittaa. Ties mitä kaikkea siellä on ollut. Koiran pennut mä ainakin haistoin. YYYÄK! Yhden näinkin emänsä kanssa toisessa tarhassa. Onneks oli eri päässä pihaa missä mä olin. Tosin senkin penteleen päästivät irti mun kimppuun, kun olin ulkona kytkettynä. Mutta palataan siihen häkkiin...laittovat ne sentään mulle sinne mun oman uuden häkin. En kuulemma ois välttämättä mahtunut siihen koppiin mikä siel oli. Yritin vielä porukoihin vedota sydäntä särkevillä katseilla, mutta ne vaan laitto mulle vettä kuppiin ja antovat luun ja lähtivät johonkin häihin. Reilun tunnin päästä ne käväs mua kattomassa, mutta olin edelleen vähän loukkaantunut niille. Sitten menikin pari tuntia ja emäntä ja sen äiti tuli kattoo mua. Ne toi samalla myös mun iltaruuan ja jatkoivat sitten takaisin häihin. Tässä vaiheessa totesin, että kai se on vaan osaansa tyydyttävä ja huomasin, että mulla oli naapurikin. Naapuritarhassa asusti Tiltu-beagle, jonka kanssa sitten turistiinkin loppuilta. Porukoita ei vielä illallakaan näkynyt. Yöllä sitten heräsin, kun emännän serkkutyttö mihensä kanssa palasi talolle. Muutama tunti senjälkeen tulivat myös porukat ja Anssi ja Annukin oli niiden mukana. Pääsin tarhasta pois sisälle nukkumaan. Aamulla olin sen verran jo leppynyt, että menin emännän viereen köllöttelemään patjalle.

Muutama päivä siinä sitten juostiin millon missäkin kylässä. Mä sain aina olla ulkona...tai jouduin olee ulkona. Mieluummin olen yleensä ihmisten mukana, mutta jostain syystä ne ei tuolla maalla huoli koiria sisälle.

Eräänä päivänä lähdettiin taas johonkin kyläreissulle. Kun päästiin perille huomasin, että siellä oli Jaana ja Mikkokin. Lilli oli taas vähän aikuistunut, kun piti mulle metelin nähdessä. Mutta se ei vaan tainnut heti tajuta kuka mä oon. Seuraavana päivänä lähdettiin koko porukka koiranäyttelyyn. Oli tosi ällöttävä keli. Sato kauheesti vettä ja maa oli inhottavaa liejua. Koita siinä sitten olla kauneimmillas! Onneks sade lakkas ennen meidän vuoroa. Emäntä tosin sai urakalla kuivata ja harjata mua, että karvat ei kulje ihan nahkaa pitkin. (Ens kerralla kantsis olla parempi makuualusta mulle.) En kauheesti diggaa noista näytöksistä ja yleensä sipsutan tylsän näkösenä emännän perässä. Niinkuin nytkin ja tuloksena oli punainen nauha. Seuraavana päivänä mentiin taas samaan paikkaan ja taas siellä oli koiranäyttely. Mutta onneksi kelit oli paljon paremmat. Emäntä oli kuulemma saanut jotain tipsejä edellisenä iltana mun esittämisessä ja tällä kertaa se leikitti mua pallolla ennen kehään menoa. No mitä siihen voisi sanoa...innosti muuten juoksemaan ihan eri tavalla kehässä. Ja tällä kertaa saatiinkin vaaleenpunainen nauha. Siitä vaaleenpunaisesta nauhasta tuli seurauksena se, että mentiin uudestaan kehään. Siellä oli enemmän koiria ku aiemmin.Mulla alko mielenkiinto herpaantuu koko hommaan ja aloin jätättää juostessa. Se aiheutti emännässä miettivän ilmeen ja äkkiä se huikkas mulle, että "keppi". Juoksin heti mamman vierelle ja aloin tutkailee, että missähän se keppi mahtas olla. Mamma mua siitä kehumaan. Ympyräjuoksun jälkeen postailtiin hetki paikallamme ja se tuomarisetä laitto muutamat koirat juoksee edestakasin. Myös meidät. Edellisestä innostuneena mamma huikkaili juostessa, että missä palloa on. Minä taas palloa etsimään, mutta ei näkynyt. Juoksemisten jälkeen se tuomari laitto koiria riviin ja me mentiin rivin kolmanneksi. Emäntä oli ihan onnesta soikeena. Mutta ei se vielä mitään. Se yks täti kun toi sille semmosen sini-valkosen ruusukkeen, niin sithän se vasta innostu. Kehän jälkeen löyty mulle pallokin ja siankorvaa ja rapsutuksia ja muuta. Mökillä Jaana nappas musta pari kuvaakin. Tässä yksi niistä:

Loppureissusta kerron myöhemmin, nyt täytyy mennä!