Oltiin viikonloppuna tokoilemassa pitkästä aikaa. Mentiin semmoseen halliin missä oli jännä pohja. Mentiin siellä hallissa yhen tätin luo joka höpötteli ja rapsutteli mua. Mä kyllä vähän vaivaannun vieraiden ihmisten lääppimisistä. Mua nolottaa jo jos oma mamma käy liiaksi hellitelemään julkisilla paikoilla. No täti tajus, et mu ei kiinnosta ja anto meiän jatkaa matkaa. Mentiin sinne hallin sivulle sit riviin muiden koirakoiden kanssa. Mua vähän ketutti se venailu, mutta onneks alettiin lopulta hommiin. Emäntä käski maahan ja sit se häipy niiden muiden ihmisten kanssa kahville...tai ainakin ne meni sinne missä oli kaikkia ihmisten herkkuja tarjolla. No mä siinä venailin ja muutaman minuutin päästä ne ihmiset alko valuu takasin päin. Kiireeesti kurkin, että onhan se mamma mukana, ettei jäänyt santsaamaan kahvia ja pullaa. Tulihan se sieltä viimisten joukossa. Se tuli luo ja käski vierelle ja sit se kehukovasti ja mentiin ulos leikkimään. Vähän ajan päästä mentiin takas sinne halliin ja siellä emäntä käski mua seuraa. Ja mä seurasin. Pidin paikkani hyvin paitsi täyskäännöksessä meinasin vähän jäädä. En edes paljoa vilkuillut ympärille. Kerran unohdin mennä pysähdyksessä istuun ja muissa pysähdyksissä olin kuulemma istunut vinoon...siis MINÄ VINOSSA. Emäntä se vaan seiso vinoon. Emäntä kuitenkin kiitteli välissä ja sit taas piti seurata. Muutaman metrin jälkeen se käski maahan. Mä menin. Emäntäkin maltto olla vilkuilematta taakseen jatkaessaan matkaan. Sit se käveli mun taakse, palas vierelle ja käski istumaan. Ja mä istuin. Ihmiset siellä hallin päädyssä taputti meille ja emäntä oli oikein tyytyväinen. Olin kuulemma tehnyt täyden kympin suorituksen...NO TIETTY! Maahanmeno on mun bravuuri! Sitten se emäntä jätti mut hallin toiseen päähän ja käveli toiseen päähän. Sit se huus luokseen. Puoli välissä se huus jotain. Mä jatkoin matkaa ja se huus uudelleen. Ai niin! Tää oli tää uus juttu. Seisahduin sitten metrin parin päähän emännästä. Sit se käski mut eteen istuun ja sit vierelle. Seuraavaks mentiin taas seuraten ja sit piti seisahtaa. Emäntä jatko matkaa, pyörähti mun takana, tuli vierelle ja käski istuu. Helppo keikka! Seuraavaksi setä toi emännälle noutokapulan. Täti joka seuraili meidän toimia naurahti kapulan koolle. Emäntä vastas, että eipähän nakertele kapulaa, kun on vähän isompi. Nouto meni ihan ok. Eka vierelle, emäntä heitti, kontakti, käsky, kapulan haku, emännän eteen, kapulan luovutus ja takasi vierelle. Ilmeisesti jotain häikkää oli luovutuksessa tai jossain, ku ei siitä täysiä pisteitä saatu. Sit annettiin kapula pois ja emäntä käski mut maahan ja meni parin metrin päähän mun eteen seisoo. Se käski mut istuu ja makaa ja istuu (saatiin tässä välissä taas vähän aplodeja, kun mun hanuri ei liikkunut senttiäkään). Vikalla käskyllä liikahdin eteen päin muutaman sentin. Sit emäntä lähti tulee mua kohti. JES! TEHTÄVÄ SUORITETTU! MISSÄ SE PALLO ON! Olin jo menossa kattoon, mihin se oli lentänyt, mutta emäntä huuskin mut vierelle. Seuraavaksi vuorossa oli este. Eli perusasentoon, kontakti, käskyt hyppy ja istu. Istuin ihan esteen eteen ja sen reunalle. Emäntä käski taka hyppy käskyllä, mutta ajattelin, että pääsen helpommin juoksemalla esteen ohi. Eteen seisomaan ja vierelle. Siinä se koe sitten olikin. Sain kokeen lopuks vähän kissanruokaa ja sit mentiin kotiin.

Illemmalla käytiin vielä Lillin kanssa leikkimässä jäällä ja loppuilta menikin rauhallisesti koisiessa.