Lauantai aamuna käytiin isännän kanssa metsälenkillä ja sitten lähdettiin porukalla ajelemaan autolla. Kun päästiin perille mä arvasin heti mihin ollaan menossa. Koiranäyttelyyn. Joka puolella vipelsi jos jonkinmoista nelijalkaista. Oli pitkää ja pätkää, lyhytkarvasta ja pitkäkarvasta. Ja ihmisiä niin pirusti. En ookkaan ennen ollut näyttelyssä, jossa olis näin paljon porukkaa. Katoin parhaimmaksi pysyä mahdollisimman lähellä emäntää ja jätin muiden koirakamujen moikkailemisen minimiin, koska sitä porukkaa oli NIIN paljon. Hyvä, että mahtus kulkemaan mihinkään. Ihme, että siellä kukaan pääs liikkumaan mihinkään. Onneks päästiin pahimmasta tungoksesta meidän kehän lähellä olevasta ovesta ulos. Ja odoteltiinkin sitten siellä meidän vuoroa. Vihdoin tuli sitten meidän vuoro. Tällä kertaa huomasin kehässä, että remmiä ja emännän hihaa on kiva pureskella siinä juostessa edestakasin. Emäntä tosin vaikutti vähän vaivaantuneelta. Ja se setä, joka siellä kehässä oli kanssa oli ihan mukava. Se jutskas muutaman sanan mammankanssa. En tosin tiennyt mitä ne jutteli, kun puhuivat vähän hassusti. Ja sitten se setä vähän silitteli ja katto mun hampaat. Kyllä mä vähän epäilin sen sedän tarkotusperiä ja pikkusen väistin sitä. Mutta muuten olin ihan kiltisti. Anto se täti sieltä meille sitten kuitenkin semmosen vaaleanpunaisen nauhan, josta mamma oli hyvin tyytyväinen.
Siellä näyttelyssä oli myös kaksi mun siskoa. Vaihdettiin vähän kuulumisia, mutta ei keretty tällä kertaa peuhaaman yhdessä. Latan tuon arvostelun tuonne muiden arvostelujen joukkoon. Toukokuussa mennään kuulemma seuraavan kerran.
Alhaalla kuva musta näyttelyhallin pihalla.