Pääsinpä taas nenuttelemaan mettään. Tällä kertaa ei ollutkaan ihmisiä hukassa, vaan nyt ne oli hukannut keppejä. Eli isäntä oli kävellyt mettässä pikku lenkin ja siltä oli tipahtanut muutama keppi matkan varrelle. No alkuun lähin seuraan sitä isännän jälkeä. Alussa oli pari keppiäkin, mutta en muistanut, että ne ois pitänyt antaa isännälle. Kolmannella muistin sitten, että isännällehän nämä kepit piti antaa. Ja ilmeisesti löysinkin kaikki loput kepit, jotka oli ollut hukassa. Isäntä, emäntä ja nainen, joka tuli emännän kanssa perässä, vaikuttivat kaikki ihan tyytyväisiltä. Ja mä sain kehuja ja rapsutuksia sekä lihapullia! Sen jälkeen mä jouduin istuskelemaan autossa jonniin aikaa. Mutta pääsin mä vielä mettään. Isäntä kävi taas hakemassa mut autosta, puki mulle ne liivit, jotka mulla on aina kun etsiskelen ihmisiä, ja mentiin metsän reunaan. Siellä emäntä pelailikin itekseen mun lempipallon kanssa. Sitten se juoksi muutaman metrin mettään päin heitti sen pallon sinne ja tuli takasin meiän luo. Ja sit iskä käski mun etsiä. Mä olin alkuun vähän hukassa. Yleensä mulle sanotaan, että ukko, kun ihmiset on hukassa. No, lähdin kuitenkin etsimään. Yritin kovasti haistella, mutta ei siellä ukkoja ollut. Paitsi ne jotka toljotteli tiellä. Kävin välillä jo isukinkin luona, mutta se vaan käski etsiä. Lopulta se iskä käveli sen pallon luo ja mulla viimein pilkahti. SE PALLO! Mä nappasin pallon suuhun ja johan riemu synty. Me otettiin koko homma uusiks. Tällä kertaa emäntä tosin nakkas pallon vähän lähemmäks. Ja nyt mä tajusin hakea sen pallon heti. Vein sen isännälle ja taas oltiin tyytyväisiä ja lihapullia alko sataa. Jes!