On pitänyt taas niin kiirettä, että ei ole kerennyt koneen ääreen. Käytiin tossa kuukaus sitten taas jälkikokeessakin. Alkuun meni ihan hyvin, mutta jostain syystä se jälki vei meidät takasin sinne mistä oltiin jo tultu. Koitettiin parikin kertaa, mutta aina se sinne takasin vei, joten mentiin autolle sitten 2 kepin ja yhden pettyneen isännän kanssa. Jonkin ajan jälkeen kävin hakemassa metsästä kolme esinettä isännälle, kun se oli niin pahoillaan siitä jäljestä. Tuntu se kyllä siitä vähän riemastuvankin. Seuraavaksi sitten mentiin semmotteelle kentälle. Emännän kanssa lähdettiin sitten hommin. Se vei mut sinne kentän laidalle makaamaan ja meni itte esteen taa piiloon. Vähän aikaa siinä oottelin, mutta päätin sitten mennä kattoo, että mihi se nyt jäi. Siellähän se seisoskeli esteen takana ja se ei ollut kovin tyytyväinen, kun mä tulin sinne sen piiloon kanssa. Se tais olla vähän vihanenkin. Katsoin parhaaksi istua nätisti parin metrin päässä siitä. Odoteltiin, että se toinen koirakko sai hommelinsa loppuun ja sitten oli meiän vuoro. Ja alotettiin taas sillä seuraamisella. Aina sitä! Mä oon niin kyllästynyt seuraamiseen. Ainoa hauska kohta siinä on, ku välillä juostaan. Tosin tällä kertaa, kun innokkaana hyppäsin juoksuun, niin emäntä pamautti mua nyrkillä nokkaan. Sen jälkeen katsoin parhaaksi pysytellä vähän kauempana emännästä. Sitten emäntä käski mut istumaan, menin maate. Se tuli takasin ja lähettiin juoksee ja se käski mut maate, menin maate ja sit käskystä juoksin luo. Sit juostiin taas, emäntä käski seisoo. En ihan kuullu. Se käski uudestaan ja sit jäin seisoo ja sit käskystä taas luo. Seuraavaksi oli vuorossa kapulan haku. Se meni ok. Sit vaihdettiin kapulaa ja emäntä heitti sen esteen yli. Hyppäsin, hain kapulan, kiersin esteen ja annoin kapulan mammalle. Sitten toiselle esteelle. Kapula yli, minä käskystä esteen yli, kapula suuhun, esteen yli ja mammalle kapula. Muutaman kerran purasin kapulaa ennen, ku luovutin emännälle. Viimeseks emäntä lähetti mut juoksee eteenpäin. Juoksin n. puoleen väliin kenttää ja rupesin kattoo, et " Hei mamma ei tääl oo palloo!". Emäntä katto mua ja käski uudestaan eteen muistaakseni 2 kertaa. Mä ajattelin sitten, että se pallon on varmaan siellä kauempana ja lähin juoksee taas. En montaa metriä juossut, kun emäntä huus jotain. Käännyin kattoo, että mitä nyt? "MAAAHAN!" se karju siellä, joten menin sit maahan. Pisteitä oli kuulemma tullut jotain 65. Ei kuulemma ihan nappisuoritus. No mitäs näistä.
Nyt ollaankin sitten pidetty emännän kanssa vähän treenitaukoa. Ollaan melkeen joka ilta juostu mettässä. Siel on yks tietty paikka missä aina käydään. Alkuun se oli ihan mettää, mut nyt siellä on iiiiso aukea jossa on vaan hiekkaa. Emäntä ja isäntä on siellä kaadellut puita. Sit ne on kannellut risuja ja niitä puita ympäriinsä. Ne on myös poltellut niitä risuja. Oon ollut kovasti mukana seuraamassa toimia. Samalla tietysti vahdin viereisellä tiellä aina silloin tällöin kulkevia ihmisiä. Pääsin jo yhden koiran kanssa tekemään vähän tuttavuutta. Se tosin oli vielä ihan kakara. Oltais laitettu kunnon leikit pystyyn, mutta se kaveri oli remmissä ja sitä ei päästetty irti. Emännät siinä jutteli hetken ja sitten jatkettiin hommia. Sitten kun ne oli saaneet ne puut kaadettua ja kasattua pinoihin, tuli sinne semmonen iso vehje jolla oli iso koura. Kaivinkone kuulemma. Se siellä on sitten pörräillyt useemman päivän.
Tänään käytiin taas hakemassa emännälle muovinauhoja. Saaliina yksi pinkki ja yksi punainen nauha. Vähän tylsiä noi näyttelyt, vaikka siellä onkin aika kova hulina aina päällä. Ne on kyllä sen verran väsyttäviä, että täytyy tästä panna pian maate. Ei sitä tiedä mitä noi taas huomenna keksii.