Käytiin emännän kanssa tottistelemassa jonkin verran loman jälkeen, mutta ei tuo oikein jaksanut kiinnostaa. Vähän saman puurtamiseksi tuo on mennyt. Emäntä taisi sen tajuta vasta yhdessä jälkikokeessa. Yhtenä lauantai aamuna lähdettin aikasin ajelemaan johonkin Veikkolaan. Siellä mentiin sitten isännän kanssa jäljelle. Isäntä lähetti etsimään jälkeä ja haahuilin vähän sinne päin. Mutta löysin kuitenkin jäljen suht pian ja lähdettiin sitten ajamaan jälkeä. Matkalta löytyi 5 keppiä ja isäntä vaikutti ihan tyytyväiseltä. Muutaman tunnin odottelun jälkeen mentiin hakemaan esineitä metsästä. Ei olisi oikeen kiinnostanut ja pyöriskelin aikani siellä metsässä. Kerran isäntä lähetti mut suoraan jonkun pussin luo ja kävin sen hakemssa isännälle. Isäntä vaikutti hyvin helpottuneelta ja lähdettiinkin sitten takaisin autolle. Taas odoteltiin tunti pari. Aurinko oli alkanut jäljen ajon jälkeen lämmittää oikein urakalla ja auringonpaisteessa oli tosi kuuma. Yritti se emäntä jonkun varjon löytää, mutta ne oli aika pieniä. Sitten mentiinkin kentälle. Vaihteeksi tehtiin liikkeet aluksi. Se taisikin olla ihan hyvä, koska ei kyllä huvittanut tehdä yhtään mitään. Seuraamisessa kuljeskelin miten sattuu ja emäntä joutui käskemään mua pariin otteeseen.Liikkeestä istumisessa jäin seisomaan. Liikkeestä maahan meno ja luoksetulo oli paljon kivempaa ja se menikin ihan ok. Samoin liikkeestä seisominen. Ei huvittanut mennä emännän vierellekään ja se joutu muutaman otteeseen käskemään mua liikkeiden välillä. Tasamaanouto oli ok. Hyppunoudossa kiersin takasinpäin. Estenouto ok. Eteenmenossa lähdin suoraan emännän osoittamaan suuntaan. N. 10-15 metrin jälkeen bongasin jonkun hajun ja pysähdyin haistelemaan. Samalla emäntä huusi jotain. Käännyin katsomaan, että mitä sä huudat. Ja se käski mut maahan. No mä menin ja se lähti tulee mua kohti. Muistin sitten sen hajun ja lähin sitä haistelee. Emäntä kuitenkin käski viereensä ja veit mut kentän laidalle ja pisti maahan. Sit se meni mököttää parinkymmenen metrin päähän. Odottelin siinä kiltisti ja se tulikin hymyillen mua hakemaan jossain välissä. Sitten mentiin kuuntelee tuomarisetän tuomaroinnit. Oli emännän ilmeessä taas näkemistä, kun tuomari ilmoitti pisteiksi 80. Emäntä epäili, että se on laskenut väärin ja kävi vielä tarkistamssa, mutta totta se kuulemma oli. Kotiinviemisinä sain siis uuden kirjainyhdistelmän nimen eteen ja pienen pokaalin.
Nyt emäntä onkin sitten Jaanan avustaman keksinyt uutta treeneihin ja viime kertoina onkin ollut ihan kivaa. Käytiin muuten kokeen jälkeen sunnuntaina näyttelyssäkin. Siellä oli aikas mun näkönen hoffi. Oli kuulemma mun puolisisko. Vähän rähisteltiin sen kanssa kehän ulkopuolella, mutta kehässä oltiin ihan kiltisti. Kehästä kotiintuomisina oli vaaleanpunainen ja sininen nauha.
Nyt kuulemma koitetaan treenata kovasti johonkin hoffien pk-mestiksiin. Emäntä on nyt parina aamuna vienyt mut lenkille fillarin kanssa. Täytyy toivoo, että se on joku ohimenevä vaihe!